Noblesse oblige!

Länsisuuntauksen taustaa - Erkon sota - "Ryssäviha"

  • Типичный русский?
    Типичный русский?
  • Ulkoministeri Eljas Erkko (12.12.1938 – 1.12.1939)
    Ulkoministeri Eljas Erkko (12.12.1938 – 1.12.1939)
  • Ulkoministeri Alexander Stubb (22.6.2010 – 23.6.2011)
    Ulkoministeri Alexander Stubb (22.6.2010 – 23.6.2011)
  • "Tackar, pojkarna, taas kerran te pelastitte Ruotsin!"
    "Tackar, pojkarna, taas kerran te pelastitte Ruotsin!"
  • Suomi. Mikä? Missä?
    Suomi. Mikä? Missä?

Ruotsin omat puolustustarpeet ovat aikoinaan pitkälti sanelleet Suomen suunnan. Myös Suomen kansa saatiin pääosin uskomaan idän uhkaan ja vihaamaan "ryssää." Vielä suuriruhtinaskunnan hyvinä vuosinakin kansa katseli länteen, ja harvassa vallatussa maassa olisi ikinä voitu julkaista sellaista kirjaa kuin "Vänrikki Stoolin tarinat" (uuden käännöksen mukaan "Vänrikki Stålin tarinat"), jossa avoimesti haukuttiin silloista isäntää ja ihannoitiin sen vanhaa vihollista.

"Ryssävihan" alkuperä on syytä muistaa. Se ei välttämättä ole koskaan ollut Suomen oma etu, vaan on johtanut tilanteisiin, joissa Suomen etu on vaarantunut. Venäläisetkään tuskin ovat viattomia - idän kulttuurin tietty brutaalius, kommunismin imperialismi ja panslavismin aikoinaan tuomat ongelmat ovat jättäneet suomalaiseen sieluun ihan oikeitakin haavoja. Esim. Viipurin palauttaminen Suomelle sulkisi useimmat niistä haavoista.

Nyt, kun Neuvostoliitto on mennyt, Suomessa on taas herännyt voimakas länsisuuntaus. Tämän suuntauksen vuoksi olemme "EU:n ytimessä" (vaikka emme olekaan, sillä emme me mitään päätä, me vain maksamme) ja moni meistä haluaa Natoon, vaikka samalla tietää, että Naton jäsenenä joutuisimme helposti Yhdysvaltain, tuon yliherkän "maailmanpoliisin" apuriksi. Romuttaisimme samalla vaivalla rakennetun puolueettomuusperiaatteemme, ja muuttuisimme kasvottomaksi osaksi läntistä maailmaa. Ainakaan minun mielestäni se ei olisi Suomen ja suomalaisten etu.

Monelle nuorelle asia on outo, mutta Suomen ulkoministeri ennen kohtalokasta talvisotaa oli herra nimeltä Eljas Erkko, vastikään edesmenneen Hesarin suuromistaja Aatos Erkon isä. Myös Eljas omisti saman lehden, häneltä Aatos sisarineen sen perikin. Eljas oli myös lukenut Vänrikki Stoolinsa hyvin, ja oli vankkumaton länsisuuntauksen kannattaja, jopa siinä määrin, että Paasikivi sai siitä aiheen kutsua talvisotaa "Erkon sodaksi." Sotahan syttyi osin ehkä myös siksi, että Suomi ei suostunut minkäänlaisiin aluevaihtoihin Neuvostoliiton kanssa.

"Erkon sota" taisi jäädä elämään pienen Aatoksen mieleen. Oletukseni, arvaukseni ja johtopäätökseni on, että juuri tästä koituneen syyllisyyden vuoksi Aatos yritti tukea Suomen länsilinjaa lehdessään ja rahoillaan - tunnetuin seurauksin. Helsingin Sanomathan oli suurin EU-lobbari Suomessa aikoinaan. Jos Suomi liittyisi länteen, Eljas ei olisikaan ollut väärässä!

Niinikään oletan, että Aatoksen rahoilla on nostettu monta tyhjäpäätä valtakunnan valokeilaan. Kaikella kunnioituksella, mielestäni Alexander Stubb on yksi heistä. Hyvä kielitaito ja sulava käytös ei takaa sitä, että olisi myös jotain sanottavaa. Stubb ajaa nyt demokratiasta välittämättä Suomen länsilinjaa, ja ulkoministerinä ollessaan jopa aktiivisesti vahingoitti Suomen Venäjä-suhteita. Uskottava tarina kertoo, että esim. Anton-pojan kaappauksella oli Stubbin siunaus.

Minusta tuossa tapauksessa lähestytään jo valtakunnanoikeutta, mutta eihän Suomen kaltaisessa, kokoomuslaisessa hyvä-veli-maassa enää sellaista tapahdu. Valitettavasti.

Onko "ryssäviha" Suomen etu?

Oma mielipiteeni on, että ei ole. Me elämme tällä hetkellä kuin saaressa. Idässä ei ole (juuri) mitään; lännessä meren takana on kaikki.

Jos opettelisimme venäjää umpityperän murreruotsin sijaan, meillä olisi kultamunia muniva hanhi, sillä idän ja Siperian rikkauksista on vielä paljon hyödyntämättä, ja ahkerat suomalaiset saattaisivat hyvinkin saada osansa siitä kaikesta. Mutta kun ei. Kun tärkeämpää on muka suuntautua länteen, vaikka siellä ei meitä odota muuta kuin alipalkatun palkkasotilaan ja EU:n "nettomaksajan" rooli.

Meille opetettu "ryssäviha" on itse asiassa pilannut paljon. Olemme puolustaneet Ruotsia "viimeiseen suomalaiseen", ja yhä edelleen omat suomenruotsalaiset organisaatiomme kukkoilevat täällä, ja katsovat oikeudekseen vaatia Suomen kansan enemmistölle tuhoisaa politiikkaa, mm. juuri tässä kielikysymyksessä. Lisäksi Erkon ja kumppaneiden rahoilla on valtaan nostettu paljon puupäitä, joille länteen liittyminen on pakkomielle, ja joille käsitys Suomen kansan todellisesta edusta on umpivieras, sillä se ei heitä edes kiinnosta.

Paasikiven sanoja mukaillen: nämä torvelot voisivat ihan ensiksi mennä karttapallosta katsomaan, missä Suomi sijaitsee?

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Martti Kauppila

Ryssäviha ei opetettua. Se on täysin imperialistisen itänaapurimme aikaansannosta. Se on tänne hyökännyt, viemyt alueitamme. pitää iitä vielä hallussaan. lähettelee lpausasuamiehiä puuttumaan lainsäädäntöömme, uhkailee meitä, jos liitymme NATO:on jne.

JOs ryssäviha aiotaan saada vähennettyä maastamme, on se mielestävni Venäjän tehtävä. Alkaa käyttyäytyä yhtä sivistyneesti kuin länsinaapurimme, pyyttää sota aunteeksi ja palauttaa meille kuuluvat alueemme. Tämä niin kuin noin aluksi.

Johan Lom

"Sotahan syttyi osin ehkä myös siksi, että Suomi ei suostunut minkäänlaisiin aluevaihtoihin Neuvostoliiton kanssa."

Sota "syttyi" siksi, että Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen koko itärajan pituudelta muutama päivä sen jälkeen, kun se oli itse ilmoittanut lopettavansa viimeiseet neuvottelut Suomen kanssa. Suomi siis kävi neuvotteluja koko syksyn ajan.

Jos Neuvostoliitto oli päättänyt hyökätä Suomeen vasta silloin, kun viimeiset neuvottelut katkesivat, niin sillä ei olisi ollut aikaa koota niitä armeijakuntia itärajalle kuin millainen joukkojen keskitys sinne oli tehty.

Toisaalta voidaan kysyä, että kun sodan syyksi kerrottiin Leningradin turvallisuuden takaaminen, niin millä tavoin Suomussalmen tai Kollaan rintama siihen vaikutti? Päinvastoin, Neuvostoliittohan oli esittämässssä lisäalueita Suomelle neuvotteluissa Laatokan pohjoispuolelta.

Richard Järnefelt

Niinkuin toisaalla totean, niin neuvottelut eivät olleet aitoja (myöskään) Suomen puolelta, koska neuvottelijoilla ei ollut valtuuksia suostua mihinkään.

Pentti Juhani Järvinen

Tuossa sanonnassa, ettei neuvottelijoilla ollut valtuksia "suostua" mihinkään ei ole oikein vastaavaa merkitystä. Olisihan se ollut aika sairasta, jos he olisivat voineet hyväksyä - mitä tahansa - sitovasti ja omin nokin. Kai siihen tarvitiin hallituksen ja Eduskunnan enemmistö, en tiedä millainen enemmistö. Ja Stalin intti oleellisten linnoitusten saantia. Niiden patterit ampuivat sitten koko sodan ajan.

Eli tuon, mm. Paasikiven käyttämä "Erkon sota" ei ole oikein edustava selitys. Ei hän voinut päättää yksin. Vai voiko? Ja Paasikivi oli siis "reaalipoliitikko;" aina ensimmäisenä nuolemassa sitä peffaa, josta edut tulivat, ml. hänelle itselleen. Onhan se realismia! Hänen "realisminsa" olisi mielenkiintoisempi aihe kuin Erkon yhden vuoden ministeriys.

Paasikivi kannati tsaarinvaltaa, sitten Saksan keisaria ja kuningasta, onnitteli kiireesti Hitleriä Leningradin valtauksen johdosta ja löysi Stalinista tsaarin seuraajan. Jos hän olisi seurannut virkansa velvollisuuksia, taannut kansalaisoikeuidet, hän olisi mm. peruuttanut sotasyyllisyydet, ei pelkästään "armahtanut rikollisia."

Ja "ryssänviha" ja lännen oikeus- ja kulttuuriperiaatteiden kunnioitus, tai yritys tuoda niitä Suomeen, ovat kaksi eri asiaa. Kun olen itse touhunnut noiden molempien Erkkojen alla ja kanssa, tiedän myös että joskus Sanomia ja Erkkoja "ajettiin" tuohon "vihaan," koska sitä tarvittiin; joku tarvitiin jarruttamaan ajautumista NL:n alle. Se tapahtui silti DDR:n tunnustamisen ja öljyn hintojen nousun jälkeen.

Richard Järnefelt Vastaus kommenttiin #19

Hei, ja kiitos viisaista ajatuksista! Kyllähän Kekkonen "käytti" Erkkoja myös Suomen riippumattomuuden korostamiseen, tosi on. Itse asiassa en itse näin jälkeenpäin enää oikein ymmärrä, miksi esim. juuri yhteiset sotaharjoitukset olivat olevinaan niin kammottava asia, kun nykymaailmassa armeijat useinkin harjoittelevat yhdessä. Ehkä pelättiin sisäpoliittisia vaikutuksia.

Neuvottelijamme toimivat varmasti valtiosääntömme mukaan, laillisuusperiaatetta korostaen, mutta ei suurvallan kanssa voi neuvotella siten, että joka asia äänestytetään Helsingissä. Valtuuksien olisi pitänyt olla laajemmat, mutta sitä ei voitu tehdä sisäpoliittisista syistä. Silloisen Erkon tinkimättömyys ja oman lehtensä käyttö tämän linjan tukemiseen oli yksi iso ongelma taustalla.

"Kreml ei ole käräjäoikeus", totesi Paasikivi, ja totesi mielestäni hyvin. Ja käsittääksenoi Paasikivi ei mainittavasti hyötynyt tästä väitetystä pyllynnuolennasta. Hän oli ennen muuta "vanhasuomalainen" ja noudatti niitä arvoja. Kun Hitler oli voitolla, oli toki kohteliasta onnitella. Mutta Leningradia Hitler ei vallannut, pääasiassa suomalaisten tekemättömyyden vuoksi.

Pentti Juhani Järvinen Vastaus kommenttiin #20

"Viisastelen" lisää vaikken pidä itseäni viisaana, minkä todistan:

Suomessahan mentiin siihen, että Paasikivi jossakin määrin, sitten Kekkonen ja Koivisto tekivät "Zavidovojaan," eli ratkoivat noita idänsuhteita tavoin, joita "Perustuslakioikeus" ei olisi hyväksynyt. Ja se siis johti siihen, että Kreml eliminoi mm. presidenttiehdokkaan, josta se ei pitänyt, vaikkei miestä olisi valittu. Se "polki demonstroivasti" Suomen itsenäistä asemaa alas.

Suomen tila oli se, että DDR:n tunnustus ja Etykin ajo hyväksyttiin joskus Parahan 1968 miehityksen jälkeen. Etykiin "oikeuskorin" saaneet virkamiehet eliminoitiin aikaisin. Sitä ei Suomessa noudatettu, koska se oli ollut lännen ja Naton ehto Etykille. Tämä heikensi maan asemaa; se pudotettiin sotilaallisesti ns. "laajennetusta puolueettomien" ryhmästä jo 1969.

Länessä arvioitiin NL:n etenevän Suomessa hiljaa (Kostamus) kuten se eteni Afganistanisssa. Sotaharjoitukset Puna-Armeijan kanssa olisivat heikentäneet lisää maan asemaa. Siltoja oli jo "vahvennettu" NL:n vaateiden mukaan. Harjoitus olisi voinut korostaa, että NL halusi torjuntaohjuksia Suomeen, raskaita ohjuksia.

Olin PE:n tiedustelun Pariisin hommassa 1967-72. Olin tehnyt juttuja mm. NL:n vakoilusta; UM tulkitsi pestini osoituksena itsenäisyyden "kasvusta." NL:n Pariisin lähetystö ei hyvväksynyt sitä. Suomi ei pystynyt pitämmän "salaisuuksia." Kun korjasin siellä omin nokin - valtuuksien mukaan - pudotuksen "laajennetusta puoleettomuudesta," siitä tehtiin "salaliitto Naton kanssa." Kun opiskelin omalla kustannuksella, mm. USA:n-Kiinan suhteissa, se ilminannettiin NL:lle, uran teoksi. Ja kaikki käännettiin päälaelleen Suomessa SS-mies Pentin Supon johdolla - maanpetoksellisesti. APN:n johto vahvisti, että NL:n voi ottaa Suomen sotilaallisesti.

Eli ei Suomi tarvinnut Puna-Armeijan joukkoja lisämainontaan. Tilanne oli reaalitermein niin surkea, ettei sitä ole vieläkään julkaistu.

Richard Järnefelt Vastaus kommenttiin #25

Kiitoksia hyvin kiinnostavista tiedoista, ja selvästihän Sinulla viisautta on! :-) Esimerkiksi tuosta siltojen vahvistuksesta en tiennyt mitään, mutta selvä syyhän silläkin on ollut. Samasta syystä Neuvostoliitto jo aiemmin vaati tiettyjen rataosuuksien rakentamista.

Kaikesta huolimatta selvisimme ihan mukavasti. Kansalla oli ainakin näennäinen vapaus syödä, juoda ja matkustaa, ja vaikka teollisuus kasvoi vinoon, se oli silti hauskaa niin kauan kuin sitä kesti. Olisimme tarvinneet Kekkosen kaltaisen vahvan johtajan myös korjaamaan maamme suuntaa. Koivisto oli vahingoksi, ja loput ovat tyhjänpäiväisyyksiä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Ryssäviha ei ole välttämättä Suomen etu, mutta se suomalaisten etu.

Monet venäläisten kanssa läheistä yhteistyötä tehneet suomensukuiset kansat (esim. muromat, merjat jne.) on hävinneet venäläiseen slaavilaisaasialaiseen massaan.

Suomalaisuuden identiteettiin kuuluu lännen etuvartiona oleminen. Ilman tätä suomalaiset venäläistyisivät.

Veikko Penttinen

Voi Richard, voihan asiaa noinkin katsella, mutta itä on itä ja länsi on länsi, eivätkä ne koskaan kohtaa. Suomesta katsoen Kiplingin itä alkaa siitä, missä raja ennen railona aukesi.

Hieman Francoise Sagan'ia muunnellen sanon myös, että itken mieluummin Mersussa kuin Ladassa.

Veikko Penttinen

Voi Richard, voihan tuon noinkin nähdä, mutta itä on itä ja läsni on länsi, eivätkä ne koskaan kohtaa. Suomesta katsoen Kiplingin itä alkaa jos iitä missä ennen raja railona aukesi.

Asian voi sanoa myös Francoise Sagania mukaellen: itken mieluummin Jaguaarissa kuin Ladassa.

Richard Järnefelt

Heh, minulla on Jaguar, mutta ei siellä tunnu yhtään sen kivemmalta itkeä... ;-)

Ilpo Nuorula

Richard!

Meillä on tulossa "pronssipatsas".
Näitä on 50 000.
Niistä tällä hetkellä kolme mun työkavereina. Kaks Ph.D yks MSc.
Kukaan heistä ei varmastikkaan vaatisi venäjän lakeja sovellettaviksi esim.USAssa.
Täällä he kokevat olevansa edelleen omalla teritoriollaan

Ällistyttävää ymmärrästä Putinin vedoille.
Pietarin homovainojen kohdalla piti mennä niin pitkälle että kysyin, ajatko lapsesi itsemurhaan naurettavilla eheyttämistoimenpiteillä.
Naispuolinen ajautui kriisiin pomon kanssa, toi miehensä tinkaamaan pomon kanssa.
Harvinaista kulttuurirelatismia löytyi pomolta. Itse olisin kys!ynyt, kumpi teistä on mulla töissä ja sitten kassan kautta.

Antti Joensuu

Hyvä kirjoitus.
Eikös tuo "Erkon sota" päättynyt siten että kun tyyppi oli tarpeeksi aukonut turpaansa Venäjälle, niin ne hyökkäsi suomeen.
Ja mitäs teki Erkko; lähti karkuun Tukholmaan..

Jaakko Anttila

Ulkoministeri Erkko ei aukonut päätään. Erkko väitti loppuun saakka, että ryssä bluffaa.

Suomen poliittinen johto oli omaksunut laillisuusperiaatteen ja Suomessa vaikutti 1800-luvun lopulla Saksasta Suomeen levinnyt käsitelainoppi, jonka mukaan laki on kaiken yläpuolella oleva abstrakti käsite.

Sen vuoksi perustuslailliset ja aktivistit puolustivat sortovuosien aikana henkeen ja vereen Suomen perustuslakeja (Ruotsin hallitusmuoto vuodelta 1772 ja yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789), jotka antoivat kaiken vallan itsevaltaiselle hallitsijalle.

Professori Osmo Jussila todisti jo vuonna 1984 tutkimuksellaan "Terijoen hallitus", että "Suomen kansanhallitus" oli suoraa jatkoa bolshevikkihallituksen juonille, joiden avulla Venäjästä eronneet Kaukasian ja Keski-Aasian valtiot alistettiin bolshevikkikomentoon siten, että vallankumoushallitus ajoi junalla rajan yli ensimmäiselle asemalle ja sähkötti avunpyynnön Punaiselle Armeijalle, joka pystytti neuvostovallan voimalla ja väkivallalla.

Puna-armeijan marssiopas Suomeen on Neuvostoliitossa puna-armeijan sotilaskäyttöön tehty kuvaus Suomesta vuodelta 1939. Kirjassa on muun muassa itäisestä Suomesta mittakaavan 1:100 000 karttoja ja siltojen kantolukuja.

Suomessa julkaistiin samanniminen suomenkielinen teos vuonna 1989 (ISBN 951-23-2632-9), joka sisälsi edellä mainitun marssioppaan sekä näytteitä suomen kielen opiskelumateriaalista neuvostotiedustelijoiden käyttöön sekä katsauksen neuvostotiedusteluun talvisotaa edeltävinä aikoina.

Richard Järnefelt

Asiat eivät ole aivan noin suoraviivaisia. Kun Kansanhallituksen (sisällissota) johto siirtyi Venäjän puolelle 1918 ja jälkeen, jo heillä oli haaveena kumota Suomen porvarillinen yhteiskuntajärjestys uudelleen idästä käsin. Kun länsimaihin iski lama, ja puutavarakauppaa käyvä Karjalan neuvostotasavalta alkoi voida kohtalaisen hyvin, esim. Edward Gylling näki mahdolliseksi "valkoisen Suomen" liittämisen "punaiseen Karjalaan." Stalin piti kuitenkin suomalaisten hankkeita separatistisina ja nationalistisina, ja uhkana omalle vallalleen (Gyllingiä oli jo alettu kutsua "Karjalan keisariksi"), ja teki lopun Karjalan suomalaisuudesta ja lopulta koko osatasavallastakin.

Tämän kerron sen vuoksi, että julkaisuajankohdasta huolimatta suunnitelmat Suomen valtaamiseksi ovat huomattavasti talvisodan aattoa vanhempia, ja edelleen on olemassa pieni mahdollisuus, että jos aluevaihtoon olisi suostuttu, sotaa ei olisi tullut. Erkon virhe oli mm. sokea usko länsimaiden auttamishaluun sekä ilmeinen kyvyttömyys arvioida Neuvosto-Venäjän toimintatapoja.

Richard Järnefelt

Kaikille kiitos jo tähän asti. Mielestäni Paasikiven arvio "Erkon sota" oli aika osuva. Suomen hallitus ei oikeasti neuvotellut, kun etukäteen annettu ohje oli, että aluevaihdoksiin ei suostuta. Neuvottelut olivat ihan yhtä tyhjän kanssa.

Tietenkään emme voi tietää, mitä Stalin oikeasti suunnitteli, mutta armeijamme oli niin lopussa molempien sotien jälkeen, että kyllä Neuvostoliitto olisi kyennyt Suomen valloittamaan, jos olisi halunnut. Löihän se voimakkaan Saksankin lopulta.

Meille tehtiin törkeä vääryys molemmissa sodissa, ja rauha oli ankarampi kuin sotamenestys olisi oikeuttanut. Toisaalta kuitenkin itsenäisyys säilyi, mikä oli ihme. Armeijamme taistelukyvyn lisäksi sitä ihmettä todennäköisesti joudutti Suomen ja Neuvostoliiton yhteistyö jo sodan aikana. Emme antaneet näännyttää Leningradia emmekä katkaista Muurmannin rataa. Saksalaiset eivät kyenneet meitä siihen pakottamaan, ja näistä teoista itsenäisyys saattoi olla vastalahja.

Pentti Juhani Järvinen

Intän yhä:

Tuo "Erkon sota" oli Suomen sisäpoliitiseen käyttöön; Paasikivi pelkäsi Eljaksen alkavana käyttää lehteään. Muttei hän sitä tehnyt, todella. Ei Aatoskaan sitä tehnyt, vaikka molempia jatkuvasti mustattiin. Esim. tuon kuulun noottikriisin jälkeisissä 1962 vaaleissa olsi voinut tehdä jutun siitä, että voittaja sammui juhlissaan ja poistui niistä paareilla. Tai siitä, että Tanner sanoi samana iltana, että Kekkosen valitsi NL.

Eli Erkot olivat suhteellisen "sovinnaisia," välttivät jopa todellisia skandaaleja, kun sellainen olisi leimannut ilmeisen "raskaan vaalin" voittaneen Kekkosen sitä seuranneena aamuna.

Ja tuo sota oli "Stalinin sota." Sen tyhmyys oli katatrofi. Vuoden 1940 alussa Puna-Armeijan "suoritus" vakuutti saksalaiset siitä, että sen voi lyödä parissa viikossa. Ja NL oli 1939 Kansainliton jäsen. Se oli allekirjoittanut - valtiona - joukon sitoumuksia suhteista muihin valtioihin. Se rikkoi ne kaikki, kuten sopimukset Ranskan, Englannin jne. kanssa, siirsi systeeminsä "puoluevallan veljellisen avun" alle ja erotettiin KL:stä. Reaalitermein NL ei koskaan toipunut jutusta.

Suomi ja Erkko seurasivat KL:n sääntöjä. Paasikivi halusi unohtaa ne. Ja Koivistokin teki sen yhä, kun hän unohti balttien oikeudet.

Richard Järnefelt

Hyvin "intetty", ja ymmärrän näkökulmasi. Olet itsekin laillisuusperiaatteen kannattaja, Paasikivi taas oli reaalipoliitikko, ja Stalinkin oli, mutta tyhmempi sellainen...

Kaikesta huolimatta Stalin voitti, ja osasi kääntää virheensä edukseen. Suomen valloittamatta jättäminen edisti suhteita Yhdysvaltoihin ja takasi suuren materiaaliavun. USA ei ehkä olisi sallinut Suomen valloittamista, ja tässä oli Ruotsillakin sormensa pelissä. Ohutta yhteisymmärrystä jopa Saksan - vaikkei Hitlerin - suuntaan alkoi rakentua jo ennen sodan loppua.

Esim. Göringin toimet ennen sodan loppua eivät olleet tappion tuottamia, vaan hän oli tiettävästi käynyt ihan vakavia keskusteluja Saksan tulevaisuudesta, mutta kun asia tuli ilmi, kaikki kielsivät sen. Ainoa "kiitos" Göringille oli "unohdettu" syanidikapseli, mikä esti häpeällisen teloituksen.

Toinen maailmansota on vielä niin lähellä, että siitä on vaikea saada objektiivista tietoa tai edes valistuneita arvauksia. Minun valtavirrasta usein poikkeavat käsitykseni perustuvat siihen, että tunnen eri laitojen poliittisia kummajaisia ja/tai heidän jälkeläisiään.

Käyttäjän nestorimahno kuva
Nestori Mahno

Nostit pöydälle tärkeän asian Richard, kiitos siitä. Tuntuu, että tämä "ryssäviha", "ryssäfobia" on iskenyt taas vuosikymmenten jälkeen itsensä niin läpi, että nämä "ryssävihassaan" rypevät onnettomat sielut eivät itse edes älyä sitä.

Ja miksi älyäisivät, eihän sitä älyä tai paremminkin halua älytä tämä ns "virallinen suomi" kaikkine kukkahattutäteineineen yms. maailmaa syleilevine viherpiipertäjineen; kaikesta mustalaiseen, neekeriin tai muuhun ns vähemmistöön liittyvään parjaukseen/vihapuheseen puututaan heti, MUTTA ryssän kohdalla tehdään poikkeus, näin on, vai voiko joku muutaa väittää.

Tämä erinäköisen ja kokoisen "ryssävihan" lietsonta eri nettisivustoilla näyttää ajautuneen "uskovaisten", "uskossa" elävien käsiin tai ainakin sellaisiksi tekeytyvien käsiin. Näin on asianlaita täällä usarissa ja myös muuala.Esimerkistä käyköön tämä: http://akimonkkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/11970...
On varmaan karseeta sairastaa "ryssäfobiaa" Joensuussa, otan osaa.

Mutta varsinainen "ryssävihan" lietsonnan "grand old man" tällä kuluneella 2000-luvulla on nettimaailmassa vaikuttava ryssäkysymyksen lopullinen ratkaisija nimimerkki "tavallinen maisteri". Tämä "maisteri", joka toimii Kirkon ulkomaan avun IP.stä ja eurooppaministeri Stubbin rahoittamana (10 miljoonaas euroa).Tämän "tavallisen maisterin" esiintymisareenana on ennenmuuta hesarin keskustelupalsta, mutta "hänen" hengentuotteitaan löytyy myös täältä usarista. Kusarin suhteen "maisterimme" osoittaa myös innokasta aktiviteettia. Hänen esiintymisensä on niin innokasta ja sekopäistä, että ko "maisteri" on noussut keskustelunaiheeksi mm suomi24.fi:ssä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10742831

Pientä paljastusta asian eli "maisterin" taustoista:

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=2710

PS tuo lestajussisuus anteeksi laestadiolaisuus on tulenarka aihe myös täällä usarissa. ;-)

Jaana Wiikko

Ns. ryssäviha on ylidiagnosoitu termi. Liika herkkyys diagnosoinnissa tuottaa Rikun mielipiteen kaltaisia tuloksia. Termi "ryssäviha" on hyvin subjektiivinen, eikä sitä voida totuudelisesti redusoida yhteen ja vain yhteen täsmälliseen määreeseen. Erittäin suuri varovaisuus on ollut todistetusti tarpeen viimeisten kymmenen vuosisadan aikana. Suomessa Venäjän suhteen.
Vuosisataiset, yli vuosituhantisen, slaavilaiskansojen väkivaltaiset levittäytymiset etelästä pohjoiseen suomalais-ugrilaisten väestöjen syrjäyttämiseksi on onnistunut lähes täysin.
Venäjän vaaran vähättely ei toivoisi olevan Rikun tietoinen kannanotto?

Käyttäjän nestorimahno kuva
Nestori Mahno

Ahaa nyt on "ryssäfoobikko" osastolla otettu ns kovemmat kanuunat käyttöön eli "ryssäfoobikoiden" ns "älykköreservi" käy hyökkäykseen Jaana Wiikkon?? hahmossa. No minä surutta redusoin "ryssäfobian" määritteeseen nimeltään??? Jaana Wiikko??, perusteluna pidän ko nettihenkilön (siis Jaana Wiikkon??) väitettä " yli vuosituhantisen, slaavilaiskansojen väkivaltaiset levittäytymiset etelästä pohjoiseen suomalais-ugrilaisten väestöjen syrjäyttämiseksi on onnistunut lähes täysin" . NO PERKELE jo onkin syytä "ryssää" kauhistua vai mitä Richard :-D. Tämän "ryssäfoobikon" (siis Jaana Wiikkon??) kauhu on niin atavistista ja niin kaukaa haettua, että luulenpa tämän "ryssäfoobikko" älykön nyt kompastuvan omiin nyöreihinsä. Kieltämättä hän yrittää tehdä pyyteetöntä palvelusta suomenruotsalaisuudelle ja Ruotsin kuningaskunnalle, mutta jotensakin menee metsään.

Richard Järnefelt

Toki minäkin vähän ymmärrän molempia näkökulmia. Esim. Isoviha oli ilmeisen kamalaa aikaa. Mutta jos asioita tarkastellaan laajemmin, suomalaiset ovat aina uhrautuneet toisten puolesta. Sama "kunniakas" perinnehän jatkuu yhä, koska nyt lapioidaan köyhän kansan rahaa Kreikkaan ja muualle Etelä-Eurooppaan.

Suomalaisilta tuntuu puuttuvan jotain hyvin olennaista, jota Italian 1.maailmansotaa edeltänyt pääministeri kutsui nimellä "sacro egoismo." Me olemme olleet ennen muuta ruotsinkielisen "härrakansan" ikeen alla niin pitkään, että meille ei mielestämme edes kuuluu muu kohtalo kuin hurskas kurjuus. Miksi?

Miksi Suomi ei saisi voida hyvin, jos vaikka Kreikka voi huonosti? Miksi suomalainen ei saisi nauttia lihapadoistaan, jos vaikka Afrikassa jollakulla on nälkä? Näin ovat kaikki muutkin kansat tehneet. Jos ne jonnekin jotain antavat, ne eivät anna selkänahastaan vaan yltäkylläisyydestään. Koska Suomi on ollut yltäkylläinen? Ei koskaan.

Richard Järnefelt

Sekä Erkko että Stubb olivat ulkoministereinä vain noin vuoden kumpikin, mutta siinäkin ajassa saa paljon pahaa aikaan.

Jaakko Anttila

"Tietenkään emme voi tietää, mitä Stalin oikeasti suunnitteli, mutta armeijamme oli niin lopussa molempien sotien jälkeen, että kyllä Neuvostoliitto olisi kyennyt Suomen valloittamaan, jos olisi halunnut. Löihän se voimakkaan Saksankin lopulta."

Pitää paikkansa vain talvisodan osalta. Suomi jätti 100 000 vasemmistolaista asevelvollista vaille sotilaallista koulutusta 1920- ja 1930-luvulla, koska SKP:n tavoitteena oli vuodesta 1919 lähtien Neuvosto-Suomi, ja koska SKP:n sotilasjärjestö harjoitti valtionvastaista agitaatiota Suomen vasemmistolaisten asevelvollisten keskuudessa Tuure Lehenin oppien mukaisesti. Tuure Lehenin kapinaopas "Voiton tie".

Mainitut 100 000 koulutettiin kiireellä välirauhan aikana ja kesällä 1941 Suomen armeija mobilisoi puolen tusinaa divisioonaa enemmän kuin syksyllä 1939.

Professori Ohto Mannisen ansiosta me tiedämme, mitä Stalin oikeasti suunnitteli: "Miten Suomi valloitetaan – puna-armeijan operaatiosuunnitelmat 1939–1944." Edita 2008. Stalinin tavoitteina olivat keväällä 1944 Suomen irrottaminen sodasta, Suomen miehittäminen ja suojeluskuntalaisten internointi.

Stalin keskitti Kannakselle 26 jalkaväkidivisioonaa, 20 panssariprikaatia, 1000 punatähti-ilmavoimien taistelukonetta ja 200 tykkiä rintamakilometriä kohti. Niitä vastassa olivat kuusi Suomen armeijan divisioonaa ja panssaridivisioona. Jalkaväki ilman panssarivaunujen lähitorjunta-aseita, joita Saksa oli toimittanut Suomeen jo huhtikuussa 1944. Tyypillisen asevarikkoperinteen mukaisesti panssarinyrkit ja panssarikauhut piilotettiin asevarikkoihin salaamissyistä, vaikka niitä oli jäänyt puna-armeijan haltuun jo maaliskuussa 1944.

Suomen pääpuolustuslinja murtui kahdessa päivässä, koska se oli hiekkamaalla ja vailla syvyyttä. Vammelsuu-Taipale -linja murtui 15.6.1944 Kuuterselässä. Sen jälkeen Suomen armeija vetäytyi Länsi-Kannaksella Viipuriin ja Itä-Kannaksella Vuosalmelle. Puna-armeija valtasi Viipurin 20.6. Stalinin määräämän aikataulun mukaisesti.

Suomen armeijan ensimmäinen torjuntavoitto: Tienhaaran taistelu kapean salmen ja Viipurin puoliksi tuhottujen rautatiesiltojen takana. JR 6 torjui ja tuhosi maihinousua yrittäneet puna-armeijan rykmentit Suur-Merijoelle sijoitetun eversti Rauramon komentaman Suomen armeijan raskaan tykistön tuella.

Sen jälkeen Stalin siirsi painopisteen Viipurin koillispuolelle ja puna-armeija valtasi Talin 30.6.1944. Se olikin viimeinen tavoite, jonka puna-armeija saavutti kesällä 1944. Talin-Ihantalan suurtaistelu oli Pohjoismaiden sotahistorin suurin taistelu, joka Ihantalassa päättyi Suomen armeijan täydelliseen torjuntavoittoon,koska Talin menettämisen jälkeen Suomen armeijan sodanjohto tajusi, että suurhyökkäystä ei voida torjua laajalla rintamahyökkäyksellä.

Ihantalan taistelu päättyi Suomen armeijan torjuntavoittoon Suomen armeijan rynnäkkötykkien, saksalaisen 333. rynnäkkötykkiprikaatin, Suomen armeijan raskaan tykistön, saksalaisen lento-osasto Kuhlmeyn, Suomen ilmavoimien 100 ME-109 -hävittäkoneen, Suomen ilmavoimien 60 pommikoneen ja eversti Hallamaan johtaman radiotiedustelun ansiosta. Raskaan tykistön tuli-iskut, syöksypommittajien pommit ja pommikoneiden pommilastit ohjattiin kerta toisensa jälkeen puna-armeijan lihaviin hyökkäyskeskittymiin. 8.7.1944 linjojen yli tuli puna-armeijan tykistön kapteeni, joka kertoi, että Gusevin armeijakunta oli kärsinyt niin raskaita tappioita, että se oli menettänyt taistelukykynsä.

Samaan aikaan jälkeen Virosta siiretty pommerilaisdivisoona ja suomalaiset rykmentit torjuivat punalipun laivaston ja puna-armeijan maihinnnousuyritykset Viipurinlahdella ja yrityksen iskeä Ihantalan puolustajien sivustaan.

Suomen armeijan 2. divisioona vetäytyi Siiranmäestä VT-linjalta Vuoksen linjalle. Puna-armeijan ylityshyökkäyksen valmisteluvaiheeseen kuului propagandan luonti, joka yllytti neuvostosotilaita sankaritekoihin. Vuoksen ylitystä rinnastettiin Dneprin ja Berezinan ylimenotaisteluihin. "Isänmaan nimessä, pyhän koston nimessä, lähestyvän voiton nimessä: eteenpäin, vastustamattomasti eteenpäin! Puhdistakaamme koko Neuvostomaa saksalais-suomalaisista valloittajista. Lyökäämme kuolettavasti haavoittunut suomalainen peto sen omassa luolassa. Koko Neuvostoliiton kansa uskoo voimaamme ja odottaa nopeata ja lopullista Hitlerin suomalaisorjien tuhoa. Eteenpäin rynnäkköön vihollisasemia vastaan! Kuolema saksalaissuomalaisille valloittajille!"

Suomen armeijan 2. divisoona ei siitä säikähtänyt: se torjui ja tuhosi raskaista tappioistaan huolimatta puna-armeijan 84. jalkaväkiarmeijakunnan Vuoksen länsirannalla ja torjui ja tuhosi puna-armeijan 115. jalkaväkiarmeijakunnan Vuoksen itärannalla Suomen armeijan panssaridivisioonan ja jääkäriprikaatin tuella. Siihen tuupertuivat puna-armeijan yritykset kiertää Vuoksen linja ja iskeä Antrean kautta Viipurin suunnan puolustajien sivustaan.

Sen jälkeen kenraali Meretskovin komentamat Aunuksen armeijan joukot torjuttiin ja tuhottiin U-linjalla Loimolan suunnalla Laatokan pohjoispuolella. Puna-armeijan tehokkain taisteluyksikkö, 29 000 miehen taisteluyksikkö vedettiin pois U-linjan taisteluista sen kärsimien raskaiden tappioiden vuoksi ja sen rinnalla hyökänneet rykmentit tuhottiin.

Pisteeksi i:n päälle vanhan mottimestarin kenraali Raappanan komentamat alivoimaiset suomalaiset rykmentit ja prikaatit sulkivat 2 Ilomantsiin hyökännyttä puna-armeijan divisioonaa 8 erilliseen mottiin. 2 viikon kuluttua motteihin jäämisestään puna-armeijan sotilaat pakenivat metsien läpi itään mölisten kuin mullilauma jättäen taistelumaaaston Suomen armeijan haltuun ja kaiken raskaan kalustonsa Suomen armeijan sotasaaliksi.

Elokuussa 1944 Neuvostoliitto ehdotti Suomella aselepoa ja välirauhansopimusta.

Lähteet:

U.E.Moisala ja Pertti Alanen: Kun hyökkääjän tie suljettiin: Neuvostoliiton suurhyökkäys kesällä 1944 Karjalan kannaksella veteraanitutkimuksen ja neuvostolähteiden valossa, 1989, ISBN 951-1-10386-5.

Jari Leskinen ja Antti Juutilainen(toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen, 2005. ISBN 951-0-28690-7.

Raunio, Ari ja Kilin, Juri: Jatkosodan torjuntataisteluja 1942–44, 2008, ISBN 978-951-593-070-5, joka perustuu Suomen armeijan ja puna-armeijan sotapäiväkirjoihin ja johon puna-armeijaa koskevan tekstin on kirjoittanut venäläinen historian professori Juri Kilin.

Richard Järnefelt

Suomen armeija taisteli hyvin, siitä ei ole kahta puhetta. Mutta miksi taisteltiin ja missä taisteltiin, selittyy myös politiikalla, ja siitä ei kenttämiehillä ole juurikaan ollut tietoa. Mannerheim tiesi alusta loppuun, missä mennään ja miksi. Luulen, että Paasikivi tiesi myös, ja näiden kahden käsissä oli oikeasti Suomen tulevaisuus.

Silti rohkenen väittää, että upeista torjuntavoitoista huolimatta Puna-armeijan hyökkäyksen keskeytti politiikka. Oli sovittu jotakin kulissien takana Suomen kanssa, ja oli luvattu länsiliittoutuneille kovaa iskua Saksaa vastaan, jotta Normandian operaatio helpottuisi. Oli itse asiassa pieni ihme, että se edes onnistui.

Neuvostopropagandaa ei mielestäni oikein voi käyttää tapahtumien motiivien todisteena, se on ihan yhtä uskottavaa kuin Hesarin uutiset tai etenkin pois jätetyt uutiset.

Suomalainen sotahistoria on pääosin luotettavaa ja epäpoliittista, mutta juuri siksi se ei osaa laskea yhteen 1 + 1. Miksi esim. suomalaiset odottivat Itä-Karjalassa, kun hyökkäys tuli Kannakselta?

Käyttäjän psykkishele kuva
Helena Pavloff-Murto

Nuorison rehellinen ja suora puheenvuoro vanhemmilleen kodista, sodasta ja sen sukupolvelta toiselle siirtyvästä traumaperinnöstä; "Eikö oikeesti riitä jo...?!?"

KOTI -esitykset
ma 12.11. & to 15.11.2012, klo 19.00 Espoossa
http://www.facebook.com/events/312236688864740/

"Maamme liki kuusivuotisen joukkotappelun seurauksena väestöstämme kuoli tilastojen mukaan hyvin likelti 100 tuhatta ihmistä - ihan vitusti siis. Kahvipakettien sijaan kerättiin vielä bingovoittobonuksina 200 tuhatta haavoittunutta, joista sittemmin kruunattiin pysyvästi vammautuneiksi ihastuttavat 94 000 ihmistä. Vammautuneista suurin osa oli alle kolmikymppisiä hullunrohkeita idiootteja. Sotien seurauksena 12 prosenttia koko väestöstä joutui jättämään kotinsa, kun Suomi menetti liki 45 tuhatta neliökilometriä dinosauruksilta perimäänsä maata. Maa-alan alkuperäisessä perinnönjakotilaisuudessa suomalaisten kansalaisuutta ei kuitenkaan kysytty. Sodan syttyessä lapsia oli maassamme alle miljoona. Heistä joka 20. menetti huoltajansa täysin turhaan. Huolimatta kondomin massatuotannon satavuotisesta taipaleesta, maahamme synnytettiin sotien aikana vuosittain 65-95 000 lasta. Miksi helvetissä? sitä pohtikoon jokainen mielessään... LEPO!"

Käyttäjän psykkishele kuva
Helena Pavloff-Murto

Nuorison rehellinen ja suora puheenvuoro vanhemmilleen kodista, sodasta ja sen sukupolvelta toiselle siirtyvästä traumaperinnöstä; "Eikö oikeesti riitä jo...?!?"

KOTI -esitykset
ma 12.11. & to 15.11.2012, klo 19.00 Espoossa
http://www.facebook.com/events/312236688864740/

"Maamme liki kuusivuotisen joukkotappelun seurauksena väestöstämme kuoli tilastojen mukaan hyvin likelti 100 tuhatta ihmistä - ihan vitusti siis. Kahvipakettien sijaan kerättiin vielä bingovoittobonuksina 200 tuhatta haavoittunutta, joista sittemmin kruunattiin pysyvästi vammautuneiksi ihastuttavat 94 000 ihmistä. Vammautuneista suurin osa oli alle kolmikymppisiä hullunrohkeita idiootteja. Sotien seurauksena 12 prosenttia koko väestöstä joutui jättämään kotinsa, kun Suomi menetti liki 45 tuhatta neliökilometriä dinosauruksilta perimäänsä maata. Maa-alan alkuperäisessä perinnönjakotilaisuudessa suomalaisten kansalaisuutta ei kuitenkaan kysytty. Sodan syttyessä lapsia oli maassamme alle miljoona. Heistä joka 20. menetti huoltajansa täysin turhaan. Huolimatta kondomin massatuotannon satavuotisesta taipaleesta, maahamme synnytettiin sotien aikana vuosittain 65-95 000 lasta. Miksi helvetissä? sitä pohtikoon jokainen mielessään... LEPO!"

Jari Rauhala

Kiitos blogikirjoituksesta.
Noihin sodan aikaisiin tapahtumiin saa uutta ja toisenlaista viitekehystä reservin majurin, opetusneuvos Hautamäen tutkimuksista.

Laitan tähän lyhyen otoksen eo:sta, joka oli jäänyt hämäräksi. Miksi NL ja Stalin tekivät rauhan maaliskuussa 1940, vaikka suomen armeija oli murtumassa?
Hitlerille oli avautunut Stalinin peli kaksilla korteilla (Hautamäen sanonta), jossa Molotov-Rittentorb sopimuksen lisäksi, Stalin oli tehnyt salaisen sopimuksen länsiliittoutuneiden kanssa. Helmikuun alussa Hitler esitti Stalinille pyynnön, että tehkää rauha suomalaisten kanssa. Sitä ei tapahtunut. Maaliskuun alussa, suomen rajojen ollessa murtumispisteessä, Hitler lähetti Stalinille ultimatumin; Jos rauhaa kohti ei mennä 24-tunnin kuluessa, niin saksa liittyy suomen rinnalle. Rauha tuli ja maa säästyi.
Ns länsiliittoutuneiden apu on roikkunut eri muodoissa historian lehdillä. Hautamäki selittää sen johdonmukaisesti siten, että länsi oli tulossa, mutta ruotsin malmikentille, ei tänne. Syynä tuohon suunnitelmaan oli pyrkimys estää saksalta malmin saanti.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=Q03ze0PqgEc

Toimituksen poiminnat